 Suomalaiset Gurdjieff Sivut
Poimintoja Gurdjieffin Ajatuksista
Lukijalle: vaikka nämä poiminnat ovat erillään alkuperäisestä asiayhteydestä
ne antavat kuitenkin kuvan Gurdjieffin perusajatuksista suomeksi. Käännetty P.D. Ouspenskyn
Fragmenteistä.
Ihminen voi syntyä,
mutta ensin hänen on kuoltava
ja jotta hän voi kuolla
hänen on ensin herättävä
Uni
Ihminen elää unessa. Kaikki mitä hän sanoo ja tekee, hän sanoo ja tekee unessa.
Niin kauan kun ihminen nukkuu sikeästi ja uneksii olevansa valveilla, hän
ei voi nähdä olevansa ounessa.
Nukkuvan ihmisen maailmassa unet sekottuvat todellisuuteen.
Tähän hypnoottiseen uneen ei ole mitään orgaanista syytä.
Olemme aina liikkeessä jossain unen ja heräämisen välillä. Liikkeessä
jompaakumpaa kohti ovat mahdolisuutemme.
Joitakin asioita voi tehdä ainoastaan unessa, koska ne ovat vain mekaanisia
Samaistuminen
Ihminen on aina samaistunut johonkin; vain samaistumisen kohde muuttuu.
Samaistunut ihminen reagoi sokeasti asioihin joista hän pitää ja asioihin joista
hän ei pidä.
Helpoimmin ihminen samaistuu siihen mikä häntä eniten kiinnostaa.
Ihminen samaistuu myös itseensä; hän on esineiden ja itsensä orja ja ennen kaikkea
hän on oman kärsimyksensä orja.
Ihminen samaistuu myös siihen mitä muut ihmiset hänesta ajattelevat tai sanovat
ja miten he häntä kohtelevat.
Kun ihminen samaistuu hänestä tulee esine, hänestä itsestään ei ole mitään jäljellä.
Mielikuvitus
Mielikuvitus lakkaa huomiokyvyn valossa, se voi jatkua vain pimeässä.
Mielikuvitus on tahatonta toimintaa jota emme hallitse.
On mahdollista saada selville kuinka paljon mielikuvitus vie aikaamme,
seuraava askel on antaa sille vähän vähemmn aikaa.
Negatiiviset Tunteet
Kaikki negatiiviset tunteet ovat tarpeettomia; niistä ei ole mitään hyötyä,
ne eivät anna meille energiaa vaan tuhlaavat sitä ja ne luovat epämiellyttäviä
illuusioita. Ne voivat myös tuhota fyysisen terveyden.
Ihmiset opettavat lapsilleen negatiivisia tunteita, niitä pidetään välttämättöminä
tai kauniina, jaloina jne..
Negatiiviset tunteet perustuvat aina jonkinlaiseen suvaitsevaisuuteen.
Jotkut ihmiset saavat kaikki mielihyvänsä negatiivisista tunteista.
Minä
On virhe ajatella että ihminen on aina yksi ja sama - hän muuttuu koko ajan.
Ajattelemme että jos jonkun nimi on Reijo niin hän on aina Reijo.
Kuvitelkaa vantakuntaa, jossa kuka tahansa voi olla kuninkaana viiden
minuutin ajan ja noina viitenä minuuttina tehdä ihan mitä vain haluaa!
Ihmisellä ei ole pysyvää, muuttumatonta minää. Jokainen ajatus, halu ja
aistimus sanoo 'minä'.
Ihminen elää aina viimeisimmässä minässään.
Samaistaminen elättää ihmisessä useita minä-muotoja.
Ihminen On Kone
Ihmiset ovat koneita, jotka työskentelevät täysin ulkonaisten vaikutusten alaisina.
Koneiden tutkimiseen ei tarvita psykologiaa vaan mekaniikkaa.
Kone ei voi tietää itsestään mitään, eikä se ole vastuussa toiminnastaan.
Ihminen on hulluksi tullut kone, josta ei etukäteen voi sanoa mihin suuntaan
se on seuraavaksi menossa.
Kone ei voi tehdä mitään.
Tämä automatismi on kuitenkin meille täysin välttämätön, vaikka se juuri
nyt onkin pahin vihollisemme.
Puskurit
Koneella on puskurit, jotka lieventävät iskuja saaden ne huomaamattomiksi.
Puskurien muodostumiseen ovat syynä ihmisessä olevat ristiriidat ajatuksissa,
sanoissa ja teoissa. Jos ihminen havaitsisi nämä ristiriidat, hän voisi havaita
olevansa hullu kone.
Puskureiden avulla ihminen on aina oikeassa.
Moraali muodostuu puskureista.
Copyright © Routledge & Kegan Paul
Valehteleminen
Ihmisen pykologiaa voidaan pitää valehtelun tutkimisena. Mitään muuta hän ei
siinä määrin tee; itse asiassa hän ei voi puhuakaan totta.
Valehteleminen on sellaisista asioista puhumista, joita ei tunne. Ihminen ei
tunne itseään, hän ei tiedä mitään ja kuitenkin hänellä on kaikesta teorioita.
Useimmat näistä teorioista ovat valheita.
Ensimmäinen valhe on se kun sanomme minä.
Keksimme usein valehtelulle jonkun hyvän nimen jotta voimme sen helposti
hyväksyä.
Herääminen
Ennenkuin voi herätä on välttämättä oltava selvillä siitä, että on unessa.
Siitä voi tulla vakuuttuneeksi vain kun yrittää herätä. Herätä ei kuitenkaan
voi pelkästään sitä haluamalla - jonkun tai jonkin on häirittävä unta.
Herääminen alkaa kun ihminen huomaa ettei ole menossa mihinkään päämäärään
eikä edes tiedä mikä se voisi olla.
Herääminen merkitsee, että ihminen havaitsee oman mitättömyytensä, havaitsee
oman täydellisen ja ehdottoman mekaanisuutensa ja täydellisen ja ehdottoman
avuttomuutensa. Filosofisin sanoin havaitseminen ei riitä. Havainto on
tehtävä selvissä, yksinkertaisissa ja konkreettisissa puitteissa, omassa
elämässä.
Jos joku haluaa herätä hänen on palkattava joku ravistamaan itseään pitkäksi
aikaa, Monet herätyskellot (ja aina uudet) ovat tarpeellisia.
Itsetarkkailu
'Itsen tuntemisen' periaate puhuu koneen tuntemisen välttämättömyydestä.
Ihminen on kaukana itsetiedosta; siksi itsen tutkiminen on ensimmäinen suuri
päämäärä.
Jotta itseä voi tutkia on tiedettävä miten sitä on tutkittava. Pääasiallinen
keino on itsetarkkailu.
Ihmisen on tutkittava itseään kuin muukalaista.
Jotta itsetarkkailu voi alkaa on ihmisen todettava, että hän koostuu kahdesta
olennosta. Toista hän kutsuu 'minäksi' ja tätä kutsuvat muut hänen nimellään.
Toinen on hänen todellinen minänsä, joka esiintyy hänen elämässään vain harvoin.
'Minäksi' kutsuttu on aktiivinen, todellinen minä on passiivinen ja voi vain
todeta mitä tapahtuu. Itsetarkkailu on 'Elsnerin' tarkkailua. Elsner on herra
ja todellinen minä on orja.
Itsen Muistaminen
Jotta todella voi tarkkailla itseään on ennenkaikkea muistettava itsensä.
Vain alkamalla muistaa itsensä voi ihminen todella herätä.
Itsen muistamisen tilassa ihminen on tietoinen sekä itsestään, että
koneestaan. Hän on läsnä, olemassa, eikä samaistunut elimistöönsä, ajatuksiinsa,
tunteisiinsa tai aisteihinsa.
Voimme muistaa itsemme vain jos meillä on sitä varten energiaa. Energiaa
kuluttavat turhat tavat: lihasjännitykset, jatkuvat mielenliikkeet, mielenkiinto
tarpeettomiin asioihin jne.
Taistelu
Kipinän saa aikaan kitka, jonka ihmisessä aiheuttaa taistelu myöntämisen ja kieltämisen valillä.
Jos ihminen antaa periksi kaikille haluilleen, hänessä ei ole sisäistä taistelua, ei kitkaa eikä kipinää.
Jos hän pyrkiessään johonkin päämäärään taistelee pyrkimystä estävien halujen kanssa siitä syntyvä kipinä eheyttää hänet.
Keskukset ja Toiminnat
Itsetarkkailun tekee mahdolliseksi 'ihmiskoneen' jakaminen sen pääasiallisten toimintojen, keskusten, mukaan. Tarkkailtaessa voidaan eroittaa neljä perustoimintaa: ajattelu-, tunne-, vaisto- ja liiketoiminta. Kaikki mitä ihminen voi itsessään havaita liittyy johonkin näistä toiminnoista.
Ajattelutoiminta tapahtuu aina vertailemalla kahta tai useampaa vaikutelmaa toisiinsa. Vaisto- (aisti-) ja tunnetoiminta eivät koskaan järkeile tai vertaile, vaan ne ottavat vaikutelmat sellaisinaan, miellyttävinä tai epämiellyttävinä, väreinä, valona jne.. Vaistotoiminta (aisti-) ei välttämättä 'ota kantaa'. Sensijaan tunnetoiminta ottaa aina, tunteet eivät koskaan ole 'yhdentekeviä': tunne on aina joko miellyttävä tai epämiellyttävä.
Ajattelu-, tunne-, vaisto- ja liiketoiminta ovat ihmisen havainnointivälineet. Jotkut meistä havainnoivat pääasiassa ajatusten, jotkut tunteen, jotkut aistien välityksellä. Nämä kaikki toiminnat ovat tiedon instrumentteja. Ajattelun avulla voidaan nähdä yksi puoli asioista ja tapahtumista, tunteiden avulla toinen, muilla tavoin muut puolet. Hyöty ajatuksesta on se, että se näkee eteenpäin. Kuitenkin vain muut toiminnat voivat tehdä jotain. Tunteiden on kyettävä haluamaan ja kehon toimimaan. Ajattelun on oltava käytännöllistä.
Samalla kun seuraamme 'keskusten' oikeaa työskentelyä, voimme myös seurata niiden väärää työskentelyä. Yksi keskus tekee toisen työtä: ajattelukeskus yrittää tuntea ja leikkii tuntevansa ja tunnekeskus näytteleee ajattelevansa, samalla kun liikekeskus pyrkii ajattelemaan ja tuntemaan. Tasapainottomassa ihmisessä tätä tapahtuu koko ajan.
Tieto ja Olemus
Kahden ihmisen olemus voi erota toisistaan yhtä paljon kuin kiven ja eläimen. Tieto on riippuvainen olemuksesta. Jos tieto on edellä olemuksesta siitä tulee teoreettista ja abstraktia eikä sitä voi soveltaa elämään, tai se voi jopa olla vahingoksi, koska sen sijaan että se auttaisi elämää ja ihmisiä paremmin käsittelemään ongelmiaan, se tekee elämän monimutkaisemmaksi ja tuo siihen uusia vaikeuksia.
Jos ihminen todella haluaa tietoa, hänen on ensin ajateltava kuinka voi muuttaa olemustaan, toisin sanoen kuinka hän voi herätä.
Ulkonaisesti ihmisen olemuksella on monia puolia, aktivisuus ja passiivisuus, totuudenmukaisuus tai taipuvaisuus valehteluun, vakavuus tai kepeys, rohkeus tai pelkuruus, itsehillintä tai sen puuttuminen, itsekkyys, uhrautuvaisuus, ylpeys, turhamaisuus, ahkeruus, laiskuus, moraalisuus. Kaikki nämä ja monet muut ovat ihmisen olemukse osatekijöitä.
Olemus ja Persoonallisuus
Olemus on ihmisessä se mikä on hänen 'omaansa'. Persoonallisuus on se mikä ei ola hänen omaansa.
Pikkulapsella ei ole vielä persoonallisuutte. Hän on mitä hän todella on. Hän on pelkkää olemusta. Niin pian kuin 'kasvatus' alkaa, alkaa persoonallisuuden kasvu.
Olemuksella on paremmat mahdollisuudet kehittyä ihmisissä, jotka elävät vaikeissa luonnonolosuhteissa, joissa esiintyy jatkuvaa taistelua ja vaaraa.
Kulttuuri luo persoonallisuuden. Samalla kulttuuri on persoonallisuuksien luoma itsekin. Nïn melkein kaikki inhimillinen elämä on juuri sitä mikä 'ei ole hänen omaansa'.
Sisäistä kasvua silmälläpitäen tietty persoonallisuuden kehitys, samoinkuin tietty olemuksen voimakkuus ovat molemmat välttämättömiä.
Heikosti kehittynyt persoonallisuus tarkoittaa tiedon, informaation, puutetta, sen materiaalin puutetta, jonka parissa työ itsensä kanssa tapahtuu. Ilman tätä 'ei omaansa' ihminen ei voi alkaa työskennellä itsensä kanssa
Toiminnat kuuluvat persoonallisuuteen, kyvyt ja kapasiteetti olemukseen.
Olemuksemme muodostuu monista keskuksista, persoonallisuuteen kuuluu vain yksi - sanojenkäsittelylaite.
|
