Itä ja länsiKauppatoriJäätä pitkin SuomenlinnaanHelsingin siluetti


Left column spacer

Miksi Gurdjieffiä suomeksi

Suomalaisilla ja muilla pohjoismaisilla sivuilla on useita päämääriä:

  • antaa tietoa alueen kielillä

  • julkaista artikkeleita näillä kielillä

  • antaa tietoa tapahtumista pohjolassa

  • tutkia mahdollisuuksia yhteistyöhön yli maa- ja kielirajojen

  • perustaa Nordic Forums, kun se katsotaan tarpeelliseksi

Tätä kirjoittaessani minun on todettava, että koko projekti on melkein kokonaan yhden miehen show, eikä kaikkia yllämainittuja päämääriä tällä tavoin voida saavuttaa. Pyrin pitämään kontaktia kaikkiin tuntemiini Gurdjieff organisaatioihin Pohjolassa. Toistaiseksi vireillä olevista kontakteista on näkyvinä tuloksina yhteistyö Kenneth Jonssonin kanssa Gurdjieff Internet Guiden tekemisessä interaktiiviksi ja Pentti Wirran kanssa aloittamani Belsebuubin Tarinoiden suomennostyö.

P. D. Ouspensky
1878 -1947

P.D. Ouspensky

Ouspensky syntyi Moskovassa ja asui Pietarissa, silloisessa Petrogradissa vuonna 1915, jolloin hän tapasi Gurdjieffin ensi kertaa. Hän varmisti heti luvan saada kirjoittaa kokemuksistaan ja sai sen sillä edellytyksellä, että ei kirjoita asioista joita ei täysin ymmärrä, eikä harjoituksista, joita ei itse pysty viemään läpi.


Ollako vai Eikö Olla Ollenkaan

Kenelläkään ei ole tietoa siitä mikä sinulle on mahdollista ja mikä ei.Voitko yrittää kävellä kun kävelet ja löytää rytmin! Voitko kuunnella, nähdä, maistaa ja koskettaa! Keho ja aistit ovat olennaisia - olla (olemassa)!

Malcolm Gibson 1978

Energiapula

Kerroin Guylle kuinka usein yrittäessäni muistaa itseni voin vain todeta, että minulta puuttui siihen energiaa. Ainoa tulos on syvä haukotus, joka selvästi viittaa tähän puutteeseen ja tuntuu naurettavalta.
Guy: kun huomaan, että energia ei riitä niin teen jotain, mitä tahansa, mutta teen sen niin hyvin kuin voin. Jos teen jotain josta pidän niin energiaa kyllä riittää. Lisäenergia tulee tekemisestä.

Guy Hoffman 2003

Suomi ja Gurdjieff


Maininnat Suomesta

Vaikka Suomi ei maantieteellisesti, eikä muillakaan tavoin, ole näytellyt kuin pientä osaa Gurdjieff kirjallisuudessa on löydettävissä joitakin viitteitä suomalaisiin ja Suomeenkin, jotka esittelen kuriositeettina.

Vuonna 1913 tuli Gurdjieff'in oppilaaksi tohtori Leonid Stjörnval. Stjörnvallista voi sanoa, että hän oli 'aina mukana'. Tähän löytyy kyllä yksi poikkeus, josta myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Ouspensky kirjoittaa Fragmenteissään muutamista hänelle tärkeistä kokemuksista, joiden tapahtumapaikkana oli silloisen Venäjän Suomi vuonna 1916 mainiten: "Saavuin Suomessa mökille, joka kuului E.N.M. nimiselle henkilölle, jonka talossa Pietarissa olimme viime aikoina usein pitäneet tapaamisiamme."

Copyright © Routledge & Kegan Paul

Go to TopGo to Bottom

Thomas de Hartmann mainitsee kirjassaan 'Our Life with Mr. Gurdjieff' (he ovat parhaillaan Maikop nimisen kaupungin lähistöllä Kaukasuksella):

Tapasimme joukon hyvin mielenkiintoisia ihmisiä; heidän joukossaan oli eräs suomalainen buddistimunkki. Hän yritti palata Suomeen Intiasta. Hän oli jonkun ryhmän johtaja ja asui lähellä meitä eräässä huvilassa yhdessä oppilaittensa kanssa. Hän oli pitkä, keski-ikäinen mies, jolla oli pitkä parta; hän pukeutui paitaan, joka ulottui nilkkoihin, vyötäröllään vyö. Kun menimme tapaamaan häntä otti hän meidät lämpimsti vastaan. Hän leikkasi parhaillaan tomaatteja ja muita vihanneksia pieniksi paloiksi ja pani ne tynnyriin suolatakseen ne. Hän, eikä myösään hänen oppilaansa, syöneet lainkaan lihaa.

Hieman myöhemmin kirjasta löytyy seuraava maininta:

Buddistimunkki kertoi kauhistuneena, että hän oli käynyt Maikopissa nähdäkseen miten asiat siellä olivat ja saavuttuaan kaupunkiin oli nähnyt ihmisten riippumassa hirsipuissa. Suomalaisella korostuksella ilmaisi hän kaikki kokemansa kauhuvaikutelmat ja protestoi koko olemuksellaan ihmisten julmuuksia vastaan; hän sanoi "He roikkuivat siellä, he roikkuivat...".

Copyright © Olga de Hartmann 1964

Go to TopGo to Bottom

Vielä tänään elossa olevista henkilöistä on mainittava Nicolas de Val, jonka sukunimi on ottanut muodon aikaisemmin mainitusta Stjörnvallista. De Val on julkaissut ranskaksi kirjan "Daddy Gurdjieff: Quelques souvenirs inédits", josta löytyy seuraavia mielenkiintoisia asioita:

De Val sanoo olevansa Gurdjieffin oma poika. Hänen asennoitumisensa isäänsä on suurelta osin äidin asenteen sanelema ja melko negatiivinen. Tämä on sinänsä hämmentävää, koska kaiken järjen mukaan äiti Elizabeta Grigorievna oli suhteellisen läheisessä suhteessa Nicolaksen isään arviolta noin yhdeksän kuukautta ennen pojan syntymää.

En lainkaan epäile etteikö Nicolas olisi Gurdjieffin oma lapsi. Rose Mary Nott, joka oli 'movementtien' opettajani, kertoi (ollessaan Suomessa vieraanamme), että Gurdjieffin auto-onnettomuus ei suinkaan ollut hänen ainoa 'vahinkonsa'. Mitä kätkeytyi hänen hymynsä alle hänen tätä kertoessaan?

Asialle antaa lisäväriä Nicolaksen syntymäaika, vuosi 1917. Tästä voidaan päätellä, että tarinat Gurdjieffin sukupuolielämästä, jonka de Val kirjassaan sanoo olleen niinkin aktiivista, että hän joutui muuttamaan isänsä asunnosta hotelliin voidakseen nukkua, ovat totta (Gurdjieff oli silloin 65 vuotias).

Asenteidensa takia ei Nicolas oppinut isältään kovin paljon, vaikka Gurdjieff yritti häntä opettaa. Suomalaisena haluan vielä lisätä, että meidän kannaltamme tämä vahinko on siinä mielessä harmittava, että jos Nicolas olisi oppinut isältään hieman enemmän, olisimme varmaan saaneet Gurdjieff opetusta suomeksi jo heti sotien jälkeen. Gurdjieffillä ei ole lapsia omasta avioliitostaan.

Go to TopGo to Bottom

Gurdjieff Opetukset Suomessa ja Suomalaiset Gurdjieff ja Bennett Opissa

Ennen Lontooseen muuttoani vuonna 1967 olin kesällä yhteydessä muutamiin Gurdjieff kirjoja lukeviin suomalaisiin Helsingissä. Tapaamisemme rajoittuivat keskusteluihin, jotka kyllä olivat lennokkaita ja 'mielenkiintoisia', ja musiikin kuunteluun (Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band oli juuri ilmestynyt). Eräs näistä henkilöistä, lempinimeltään 'Pikku Henri', oli ollut Japanissa Zen-luostarissa ja sen kautta kontaktissa Yrjö Kalliseen, jonka kirja 'Tässä ja Nyt' ilmestyi 1966 (hänen ensimmäinen kirjansa Zenistä ilmestyi jo vuonna 1944). 1971 ilmestynyt Kallisen kirja 'Elämmekö Unessa' on ainakin nimestä päätellen Gurdjieff vaikuitteinen (en ole lukenut tätä kirjaa).

Pikku Henri järjesti tapaamisen Yrjö Kallisen kanssa, joka oli kiinnostunut saamaan selville tulevasta muutostani ja sen motiiveista. Tapaamisemme aikana sovimme, että informoin kokemuksistani Pikku Henrin kautta. Palattuani Lontoosta 1971 en kuitenkaan löytänyt Pikku Henriä. Yrjö Kallinen kuoli vuonna 1976 saavutettuaan 90 vuoden iän.

Lontoossa 1967 sain yhteyden Ann-Mari Keaneen (Keane), joka oli suomalainen. Hänen miehensä Dick oli jonkunlainen 'talonmies' Windsorin lähellä sijaitsevassa keskuksessa, jossa työskentelimme viikonloppuina. Ann-Marin ja Dickin molemmat lapset olivat mukana työskentelyssä, mutta Ann-Mari oli itse 'löytänyt' Subudin Bennett organisaation kautta. Ainoina suomalaisina meillä oli kuitenkin paljon yhteistä ja tapasimme melko säännöllisesti. Ann-Mari opetti lapsilleen jonkin verran Suomea. Tytär Piva on kuollut. Heidän poikansa John on melkoisen menestyvä muusiko ja koska hän on mukana Gurdjieff työssä, kontakti saattaisi olla antoisa.

Go to TopGo to Bottom

70-luvun kontaktini suomalaisiin Suomessa olivat melkein kaikki Bennett voittoisia: Väinö Kopponen, Jukka Laakso, Eivor Blake, Marina Strukel ja Alison Wiklund.

Väinö oli jämsäläinen asessori. Hän oli innokas Bennettin seuraaja ja oli ollut noin vuoden pituisella kurssilla Englannissa (ehkä pidempäänkin). Hän sai aikaan parin Bennett-kirjan käännöksen ja oli mukana kustantamassa Ouspenskyn 'The Psychology...', jonka Kari Kurki-Suonio oli kääntänyt nimellä 'Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet'. Ilmeisesti näitä kirjoja ei ole tänään enää kaupoissa.

Jukka Laakso oli myös käynyt Bennettin kursseilla. Olen Gurdjieff Internet Guiden yhteydessä pitkästä aikaa saanut kontaktin Jukkaan. Jos saan Jukalta lisää tietoja hänen toiminnastaan kirjoitan tästä lisää.

Eivor muutti Englantiin ja meni naimisiin Tony Blaken (A.G.E. Blake) kanssa. Hän ei ole tänään aktiivisesti mukana Tonyn duVersity toiminnassa.

Marina ja Alison asuvat molemmat Helsingissä, mutta eivät tietääkseni halua olla aktiivisesti mukana Gurdjieff ryhmätyössä.

Go to TopGo to Bottom

Go to TopGo to Bottom